Jyväskylän lintuatlas 2005-2006

Tutkimusalue

Pinta-alat ja korkokuva

Jyväskylän kaupungin kokonaispinta-ala oli lintuatlaksen tekoaikana 137 km2 ja maa-ala 106 km2. Alue koostui toisistaan 2-3 km:n etäisyydellä olevista kantakaupungista ja Säynätsalosta. Vesien ympäröimän Säynätsalon maa-ala oli 9,2 km2 ja osuus atlaskartoituksen kattamasta alasta siten vajaa 9 %. Kaupungin pinta-ala on kuntaliitosten myötä kasvanut, mutta tämä tarkastelu aivan kuten atlasaineistokin rajautuu vuoden 2006 tilanteen mukaiseksi.

Alueen korkokuva on vaihteleva. Alimmillaan ollaan Päijänteen tasossa 78,3 m mpy. Tästä maastot muutamaa alasijaintista viljelysaluetta (Keljo-Keljonlahti, Kuokkalanpelto, Rauhaniemi, Kortesuo-Haukaniemi, Mannila, Seppälä) ja rakennettua kaupunginosaa (Tarhamäki-Mattilanpelto-Savela, Nenäinniemi, Lohikoski) lukuun ottamatta nousevat vähintään 140 m:iin, länsiosissa laajalti yli 200 metrin. Korkeimmat laet ovat läntisen alueen Laajavuori ja Kotalamminmäki 227 m sekä Pirttimäki 249 m mpy.

Maankamara

Kaupungin rakentamattomasta alasta vajaa puolet on hiekkamoreenia. Sitä on pääosin mm. kaupungin lounais- ja länsisektori pohjoisessa Laajavuoren virkistysalueen eteläosiin asti. Mäkilaet ovat täällä pinnasta moreenia, mutta sisältä kalliota. Kallioisuus lisääntyy ja laajenee itää ja etelää kohti. Säynätsalon, Sarvivuoren, Kuokkalan länsiosan, Aittovuoren-Kangasvuoren ja Laajavuorenkin maastot, summana niin ikään vajaa puolet koko alasta, on luokiteltu kalliomaaksi.

Jyvässeutua halkova jääkauden tuote, Sisä-Suomen reunamuodostuma näkyy täällä mm. Säynätsalon pääsaaren ja Keljonkankaan sekä ketjun keskustan Harju-Taulumäki-Seppälänkangas sora- ja hiekkamuodostumina. Hienojakoisempia lajittuneita maita hietaa, hiesua ja savea on laajalti Keljonlahden, Kuokkalan, Kortepohjan-Haukanniemen ja Rantueen alavilla mailla. Kaupungin noin 30 turvealuetta kooltaan muutamasta hehtaarista muutamaan kymmeneen hehtaariin sijoittuvat pääosin moreeniseudun painanteisiin.

Metsät

Jyväskylän 10 600 ha:n maapinta-alasta 5 000 ha on pääosin metsäistä maisemaa. Loppuosa on kaavoitettu taajamakäyttöön, mutta siitäkin yli 1 000 ha on lähivirkistysaluetta, jolla on usein metsäinen taikka muutoin luonnonvarainen ilme. Kantakaupungin laajimmat metsäpeitteiset alat ovat sen länsipuoliskossa, vähemmän myös etelälaidalla sekä Kuokkalassa ja koilliskulmalla. Säynätsalon päämetsät ovat etelässä Muuratsalossa ja lännessä Kinkovuoressa. Metsiemme yleisten peruslintujen metsäkirvisen, tiltaltin, hömötiaisen ja töyhtötiaisen sekä punatulkun levinneisyyskartat indikoivat metsäalan sijoittumista sattuvasti. Teeren esiintyminen kertoo jo laajemmista yhtenäisistä metsäaloista ja rauhallisemmasta ympäristöstä.

Kaupungin omistamasta vajaan 4 400 ha:n metsäalasta yli 200 ha on lehtoa ja vajaa 3 400 ha lehtomaista ja tuoretta kangasta. Vastaavaa hyväkasvuista kangasta on pääosin myös kantakaupungin noin 1 000 ha:n yksityismetsäala. Parhaat lehdot sijoittuvat hienojakoisille maille Kuokkalassa ja Jyväsjärven-Tuomiojärven akselilla. Täältä löytyvätkin parhaiten lehtojen laulajat satakieli, kultarinta ja mustapääkerttu. Tämän alueen lehtimetsät ja etenkin luonnontilaiset ranta-alueet ovat erityisen tärkeitä Jyväskylän nimikkolinnulle, pikkutikalle.

Kuivia metsätyyppejä kantakaupungissa on noin 600 ha (Sallaajärvien, Sääksvuoren, Sarvivuoren ja Aittovuoren-Kangasvuoren alueilla sekä Seppälänkankaalla). Säynätsalon noin 450 metsähehtaaria ovat muutamaa pikku lehtolaikkua ja Kinkovuoren nuoria koivikkoja lukuun ottamatta männyn vallitsemia kallio- ja kivikkomaita. Kuivan kankaan tunnuslajeista kehrääjä ja kulorastas esiintyvät kaupungissa niukasti, mutta esimerkiksi kangaskiurulle miljöötä ei ole siinä määrin, että se täällä viihtyisi. Atlasalueen äärimmäinen länsireuna on mäntyvaltaista; täältä saatiin atlaksen ainoat havainnot maakuntalinnusta metsosta.

Maankamaran pienpiirteisen korkeusvaihtelun vuoksi suota on vähän ja pieninä aloina; korpia ja rämeitä parisen sataa hehtaaria kumpaakin. Laajin turvemetsä Soidenlammen eteläpuolella (27 ha) ja monet muut alat ovat menettäneet luonnontilansa ojitusten, perkausten ja hakkuiden myötä. Härkösuon 10 ha, Sintinsuon 20 ha ja Heinälän rämeen 13 ha ja monia pienempiä soita on vielä osin luonnontilassa.

Varsinaisia suolinnuston elinpiirejä Jyväskylässä ei ole. Luonnontilaisten räme- ja korpimaiden linnustomerkitys on enempikin siinä, että niitä kivennäismaiden ikääntyneisiin osiin yhdistäen voidaan saada aikaan vanhojen ja varttuneiden metsien tunnuslajeille (mm. pohjantikka, idänuunilintu, pikkusieppo) kelpaavia elinympäristöjä. Pöllöt ja haukatkin voivat niissä pesiä, mutta kuukkelimetsiksi niistä ei sentään ole. Tällaista metsäalaa löytyy nyky-Jyväskylästä hajanaisesti vielä noin 600 ha. Osia tästä on suojeltu luonnonsuojelulailla taikka kaavapäätöksin ja Natura-varauksin.

Puut

Tuoreiden moreenimaiden varttuneissa metsissä vallitsevana puulajina on luontaisesti kuusi, ja karummilla paikoilla vallitsee mänty. Takavuosien metsänistuttajan mieltymysten vuoksi taimikoiden ja nuorten metsien peruspuuna on luontaisen kuusen sijaan monin paikoin laajaltikin mänty taikka koivu. Kaupungin omistamien metsien puustossa kuusen osuus on 44 %, männyn 35 % ja koivun 18 %. Kaupungin omistamien metsien ikärakenne on varsin tasapuolinen; hakkuu- ja taimikkoaloja, varttuneita metsiä ja uudistuskypsiä metsiä on kutakin noin kolmannes. Varttuneita ja vanhoja metsiä on säästynyt asutuksen lähellä, mutta etäämpänä on niin kaupungin kuin muidenkin omistamia metsiä hakattu ronskimmin. On syntynyt neliökilometriluokan mitassa toisiinsa kytkeytyneitä hakkuu- ja taimikkoaloja, joista on pesimäsijaksi vain noin 30 tavalliselle lintulajille. Kaupungin parhaissa atlasruuduissa lajimäärä on kaksinkertainen.

Viljelykset

Maa-alasta on nykyistä tai entistä viljelysmaata (peltoa, metsittyvää peltoa, niittyä, laidunta, viljelyspalstoja) yhteensä vain pari sataa hehtaaria. Peltoaloista laajimmat, 14-15 ha:n alat ovat Haukanniemessä ja Mannila-Mankolan alueella. Noin kymmenestä yksityisestä tilasta laajin on Viherlandian noin 10 ha:n alue Rauhaniemessä. Muut peltoalat ovat 3-7 ha:n luokkaa ja sijaitsevat kaupungin läntisellä metsäseudulla taikka Keljon-Keljonlahden alueella ja loput pieninä pirstaleina kunnan eri osissa.

Pienetkin peltomaa-alat tuovat Jyväskylän lintulajistoon oman lisänsä, puolenkymmentä lajia, mutta parimäärinä mitattuna viljelysseutujen peruslinnuston, kuten töyhtöhyyppä, kuovi, kiuru, niittykirvinen tai pensastasku esiintyminen on kaupungissa hyvin vähäistä, ja valtakunnan mitassa harvinaisempia lajeja kuten tuulihaukkaa, keltavästäräkkiä tai peltosirkkua kaupungista ei löydy lainkaan.

Kuokkalan ympäristön kulttuurimaisemat ja pensaikoituneet vanhat viljelysmaat ja siirtolapuutarha tarjoavat omanlaisensa elinympäristön. Tänne keskittyvät mestarilliset yölaulajat viitakerttunen ja luhtakerttunen, jotka suosivat reheviä pensastoisia elinympäristöjä. Rakentaminen on tosin verottanut näitä alueita ankarasti viime vuosikymmeninä.

Vedet ja rannat

Kaupunkialueen 31 km2:n vesialasta suurimman osan ottaa Jyväskylän kaakkokulmaa kattava ja Säynätsalon saaret ympäröivä Pohjois-Päijänne. Neliökilometriluokan vesiä alueella ovat pohjoisessa osin maalaiskunnan puolella sijaitsevat Palokkajärvi (2,5 km2) ja Tuomiojärvi (3 km2) sekä keskustan eteläpuolinen Jyväsjärvi (3 km2).

Kymmenien hehtaarien (10-60 ha) vesiä kaupungissa on yhdeksän: Sääksjärvi, Köhniönjärvi, Ruokepuolinen, Ylä- ja Ala-Sallaajärvi (jälkimmäinen pääosin Muuramen puolella), Kolmisoppinen ja Soidenlampi sekä Laajavuoren takana puoliksi kaupunkiin kuuluvat Myllyjärvi ja Lummelampi. Hehtaariluokan pikkujärviä ja lampia kaupunkialueella on vajaa 40, enimmät metsäisessä länsiosassa.

Joenomaisia virtavesiä pikkukoskineen ovat kilometrin-parin pituiset Syväoja ja Tourujoki. Jälkimmäinen pysyy mm. Kankaan Paperitehtaan lämmittävän vaikutuksen ansiosta sulana läpi talven. Pienemmillä puroilla, joita on yhteensä noin 40 km, ei liene itsessään linnustollista merkitystä, mutta ne ovat usein osana lehtokorpiluontoa, joilla voi olla muusta metsäluonnosta poikkeavia lintulajejaan.

Kaupungin kaakkoista laitaa hallitsee Päijänne. Sen selkävesillä ja saarien rannoilla tavataan suurille järville tyypillistä lajistoa. Esimerkiksi selkälokki ja harmaalokki ja härkälintu pesivät atlasalueella vain Päijänteellä.

Rehevyyttä kaipaava vesilintulajisto löytää parhaat pesimäsijat Palokka-, Tuomio- ja Jyväsjärven sekä Päijänteen lahdenpohjista ja muilta rannanosilta, joihin hienojakoinen maa-aines, mataluus ja pelto- ja taajamahulevedet ovat synnyttäneet kortteikkoa, ruovikkoa ja muuta suojakasvillisuutta. Näistä Eerolanlahden tuhatpäinen naurulokkikolonia on omassa sarjassaan. Linnustoltaan monipuolisimpien vesien sijainnin havainnollistaa oivallisesti silkkiuikun levinneisyyskartta.

Pienistä järvistä Ruoke on osin matala- ja rehevärantainen, mutta muuten järvet ovat kovapohjaisten kangasmaiden ja humuksisten suomaiden reunustamia, kirkasvetisiä taikka ruskeita, ja paremminkin kuikalle ja rantasipille kotoista karua rantaa.

Rakennettu maisema

Taajamatoimintoihin rakennettu maa-ala, noin 5 600 ha, pitää sisällään monenlaista maankäyttöä. Keskusta ja osakeskukset ovat tiiviitä kerrostalokeskittymiä, niistä irrallaan on teollisuus- ja energialaitosten ja kauppakeskusten kortteleita ja taajaman laidoilla teollisuus- ja varastoalueita ja asumista kerrostalolähiöinä taikka pientaloalueina. Kaiken välissä on vihreänä puistoja ja muita virkistysalueita ja luontolänttejä ja yhdistäjänä katujen ja teiden lonkerot.

Urbaaniympäristö sisältää linnustolle monenlaisia ekolokeroja. Tiukimmin taajamaasutusta seurailee kesykyyhkyn ja varpusen levinneisyyskartta. Myös tervapääsky ja naakka ovat jo satoja vuosia olleet vakiintuneita kaupunkilintuja, ja varikset, harakat ja lokit urbanisoituvat enenevässä määrin.

Lintulautojen vakiovieras viherpeippo ja vielä enemmän korea tikli ovat mieltyneet taajamien puistoihin ja joutomaihin. Asutuksen lisäksi ihmistoiminta synnyttää muitakin elinympäristöjä. Sorakuopilla, työmaa-alueilla ja joutomailla viihtyvät pikkutylli ja kivitasku, jotka ovatkin Jyväskylässä ympäröiviä alueita yleisempiä. Kirjosieppoa ja leppälintua houkuttelevat myös taajamaan ihmisten asettamat pesäpöntöt.

Kirjoittajat: Heikki Sihvonen, Tuomo Pihlaja