Lajista tehtiin pesimähavaintoja (indeksit 2-8) yhteeensä 47 ruudusta.
Lajin havaitsi 29 kartoittajaa.
![]() | Varmat pesinnät | 13 |
![]() | Todennäköiset pesinnät | 9 |
![]() | Mahdolliset pesinnät | 25 |
![]() | Muut havainnot | 24 |
Äänekäs naurulokkiyhteisö on hyvän lintupaikan merkki. Rehevien lintulahtien lisäksi naurulokki pesii myös kallioluodoilla. Laji on taantunut melkoisesti viime vuosikymmeninä, minkä vuoksi se on luokiteltu vaarantuneeksi.
Jyväskylän suurimmat koloniat löytyivät Eerolanlahdelta, jossa pesiviä pareja on noin 800 sekä Rautpohjasta (runsaat 100 paria) ja Palokkajärveltä (alle 100 paria). Useita pienempiä kolonioita tavattiin Säynätsalon vesialueilta. Myös yksittäispesintöjä esiintyy. Eerolanlahden yhdyskunta on koko maakunnan suurimpia. Kuitenkin Eerolanlahden—Rautpohjan suojelukosteikon naurulokkimäärä on hiipunut kolmanneksen 1980-luvun tasosta. Suhteellinen esiintyminen on sikäli huikaisevaa, että valtakunnassa naurulokin järjestysnumero runsaudella mitattuna on 63 ja pesimäkanta on runsaan 1 prosentin luokkaa runsaimpaan lajiin nähden. Jyväskylässä laji kilpailee runsaudessa kahden valtalajin eli peipon ja pajulinnun jälkeen pronssitilasta, ja pesimäkanta on noin puolet näistä.
Tulevaisuus voi olla naurulokin kohdalla synkkäkin, sillä tehostunut jätteenkäsittely ja jopa sen siirtyminen kokonaan muualle sekä ruokailualueina tärkeiden viljelyalueiden rakentaminen täyteen heikentävät olennaisesti naurulokin ravintoresursseja. On varsin todennäköistä, että ainakin osa naurulokkikannasta hajaantuu tulevaisuudessa pieniin osakolonioihin viljelyssä säilyvien peltojen liepeille.
1100—1200—1500 paria
Kartta kertoo lajin levinneisyyden vuosien 1995-98 lintuatlaksessa.
Lajin atlassivulta löydät lisää karttoja lajin esiintymisestä Keski-Suomessa.