Jyväskylän lintuatlas 2005-2006

Lajikuvaus

Harmaapäätikka asustaa varttuneita tai vanhoja metsiä, joista löytyy iäkkäitä lehtipuita, erityisesti haapoja, pesimä- ja oleilupuiksi. Elinpiirillä voi havupuidenkin osuus olla huomattava, ja laji on tavattu usein ruokailemassa esimerkiksi lähes puhtaassa männikössä. Olennaista on, että ruokailualueilta löytyy sopivan lehtipuumetsikön lisäksi riittävästi muurahaisia, joita harmaapäätikka käyttää pääravintonaan.

Harmaapäätikan levinneisyys on vahvasti eteläpainotteinen, ja laji on yleistynyt Suomessa viime vuosina. Myös Keski-Suomessa runsastuminen on ollut selvää, mikä on päätelty erityisesti lisääntyneiden talvihavaintojen perusteella. Talviruokinnalla lieneekin osasyynsä kannan runsastumiseen. 1990-luvun puolivälissä havainnot olivat vielä verraten harvinaisia, mutta tämän jälkeen tapahtuneen mittavan vaelluksen jälkeen maakuntaan on vakiintunut pysyvä pesimäkanta, joka osoittaa edelleen vahvistumisen merkkejä.

Pesimäaikaan harmaapäätikka on lyhyttä soidinkautta lukuun ottamatta piileskelevä, joten atlaskartta ei kerro välttämättä koko totuutta lajin esiintymisestä. Atlaksessa pesimäaikaisesta oleskelusta saatiin vain yksi havainto Ruokkeelta. Kuitenkin säännölliset talvehtimishavainnot erityisesti Muuratsalosta ja Taka-Keljosta viittaavat siihen, että pesimäkanta on runsaampi.

Uusien asuntoalueiden avaaminen köyhdyttää väistämättä Jyväskylän maastoa harmaapäätikan esiintymisalueena. Tämä kuitenkin saattaa kompensoitua kannan yleisen vahvistumisen ansiosta, josta syystä parimäärä saattaa kaupungin reuna-alueilla lähitulevaisuudessa jopa kasvaa. Kannan turvaamiseksi tulisi metsänkäsittelyssä tähdätä varttuneiden ja vanhojen runsaasti haapaa sisältävien metsiköiden säästämiseen ja kehittämiseen.

Atlasalueen pesimäkanta

2—3—5 paria

Levinneisyys Keski-Suomessa

Kartta kertoo lajin levinneisyyden vuosien 1995-98 lintuatlaksessa.

Lajin atlassivulta löydät lisää karttoja lajin esiintymisestä Keski-Suomessa.