Lajista tehtiin pesimähavaintoja (indeksit 2-8) yhteeensä 7 ruudusta.
Lajin havaitsi 6 kartoittajaa.
![]() | Varmat pesinnät | 0 |
![]() | Todennäköiset pesinnät | 1 |
![]() | Mahdolliset pesinnät | 6 |
![]() | Muut havainnot | 2 |
Nuolihaukka on ravinnonhankinnassaan vahvasti sidoksissa vesistöihin ja pesiikin useimmiten pienillä metsäisillä saarilla, joissa on usein runsaasti lajin pesimäpaikkoina käyttämiä vanhoja variksenpesiä. Runsaiden reittivesien ansiosta Keski-Suomen kanta yltää muutamiin satoihin pareihin.
Atlaksessa havaintoja saatiin ainakin neljästä eri reviiristä. Vanhoista tiedoistakin valtaosa on Pohjois-Päijänteen karuista rantamaisemista, mutta nuolihaukkareviirejä tavataan ajoittain myös Tuomiojärveltä ja joidenkin pienempien järvien rantamaastoista.
Koska rantojen käyttöpaine voimistuu jatkuvasti, nuolihaukan tulevaisuus vaikuttaa epävarmalta sekä rakentamisen seurauksena tapahtuvan mahdollisten pesäpaikkojen suoranaisen tuhoutumisen että lisääntyvän virkistyskäytön tuoman häiriön myötä. Häiriön muodostamaa ongelmaa voimistaa se, että nuolihaukka pesii muihin jalohaukkoihin nähden myöhään: poikaset ovat pieniä vasta heinäkuussa, jolloin vesistöissä liikkuminen on vilkasta. Toisaalta kaavoituksella on mahdollista säästää tärkeimpiä pesimäalueita ja näiden sijaitessa pienissä saarissa niin usein käykin.
4—8—10 paria
Kartta kertoo lajin levinneisyyden vuosien 1995-98 lintuatlaksessa.
Lajin atlassivulta löydät lisää karttoja lajin esiintymisestä Keski-Suomessa.